Jumissa
Tuntuu, että elämäni on juuttunut paikoilleen. Se on oikeastaan syy tämän päiväkirjan aloittamiseen. Hoitoni mielialapoliklinikalla on päättymässä ja haluan jonkin tavan seurata etenemistäni. Jos en aina välillä pysähdy miettimään vointiani, on aivan liian helppoa antaa päivien muuttua kuukausiksi ja kuukausien vuosiksi hitaasti alaspäin lipuen. Toivon, että säännöllinen kirjoittaminen auttaa seuraamaan mihin suuntaan olen menossa.
Aloitin tämän ensimmäisen kirjoituksen, koska olen yli viikon ajan yrittänyt leipoa bageleita onnistumatta. Kaikki päivät tuntuvat vain menevän sängyssä makoiluksi.