Syysmasennus iskee
Kuun lopussa minulla on sosiaalisen kuntoutuksen lopetustapaaminen. Pohtiessani kuntoutuksen onnistumista, tulin siihen tulokseen, että tavoitteiden asettaminen ei ole oikein onnistunut. Minulla ei ollut mielessä varsinaisia tavoitteita, joten niitä oli vaikea asettaa ja sen takia myös saavuttaa. Ehkä jonkinnäköisestä coachaamisesta olisi apua.
Olisi pitänyt ehkä selvemmin tuoda esiin sitä, että minulla ei ollut selvää, mitä tavoitteita kannattaisi ottaa vastaamalla enemmän kysymyksiin “en mä tiedä”. Kun koitin selittää, miten olen yrittänyt löytää minimitasoa, sitä minkä ainakin jaksan tehdä, niin sosiaalityöntekijä alkoi puhua siitä kuinka hänelle ei riitä kuusi tuntia unta. Kun kommunikaatio ei toiminut, luovutin ja tyydyin vain nyökyttelemään ehdotuksille.
Omaan jaksamiseen on vaikuttanut valtavasti öinen valvominen. Huonosti nukutun yön jälkeen ei jaksa tehdä mitään ja seuraavana yönä hoitamatta jääneet asiat ahdistavat ja aiheuttavat valvottuja öitä. Tilanne tuntuu välillä toivottomalta.