Tuntuu, että elämäni on juuttunut paikoilleen. Se on oikeastaan syy tämän päiväkirjan aloittamiseen. Hoitoni mielialapoliklinikalla on päättymässä ja haluan jonkin tavan seurata etenemistäni. Jos en aina välillä pysähdy miettimään vointiani, on aivan liian helppoa antaa päivien muuttua kuukausiksi ja kuukausien vuosiksi hitaasti alaspäin lipuen. Toivon, että säännöllinen kirjoittaminen auttaa seuraamaan mihin suuntaan olen menossa.
Aloitin tämän ensimmäisen kirjoituksen, koska olen yli viikon ajan yrittänyt leipoa bageleita onnistumatta. Kaikki päivät tuntuvat vain menevän sängyssä makoiluksi.
Loin tämän blogin, koska päätin, että tarvitsen paikan, jossa seurata masennustani. Tein siitä blogin, koska toivon sen tarjoavan vertaistukea muille masentuneille. Toivon myös, että blogimuoto kannustaa säännölliseen (tai ainakin säännölisempään) kirjoittamiseen.
Olen siirtymässä kuntotustuelta työkyvyttömyyseläkkeelle, mikä minusta on hyvä hetki aloittaa kirjoittaminen. Tilapäiseksi ajattelemastani ratkaisusta on tulossa pysyvä olotila enkä halua unohtua siihen. Nämä kirjoitukset toivottavasti luovat pohjan, jolta ponnistaa eteenpäin. Tai ainakin jonkinnäköisen historiallisen jatkumon.