Juha Autero

Kirjoittelen tänne sillä aikaa, kun Mastodon-tilini palvelin on huoltotauolla. Ajattelin kommentoida esseetä Yksilönvapaus on Euroopan menestyksen salaisuus – Mielipide | HS.fi, mutta sitten luin Ada Palmerin kirjoituksen Tools for Thinking About Censorship – Reactor. Molemmat ovat historiantutkijoiden kirjoittamia esseitä, mutta tyyliltään aivan erilaisia. Toinen muistuttaa tieteellistä paperia ja toinen, no, ylioppilasainetta.

Toki tieteiskirjallisuuden verkkojulkaisu Reactor (entinen tor.com) antaa tunnetulle tieteiskirjailijalle enemmän palstatilaa kuin Helsingin Sanomat Tampereen yliopiston yliopistonlehtorille ja se mahdollistaa paljon syvällisemmän käsittelyn. Se ei kuitenkaan ole ainoa seikka.

Tieteellisen tiedon on perustuttava tehtyihin havaintoihin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Viitteiden avulla on periaatteessa mahdollista rakentaa katkeamaton päättelyketju tehdystä havainnosta lopulliseen johtopäätökseen. Vaikka tavoitteena olisikin perustella jotain mielipidettä, on päättelyn kuljettava tähän suuntaan ollakseen uskottava. Jos tätä päättelyketjua ei mietitä, lopputuloksena on perusteluja, jotka mielipiteen tukemisen sijasta riippuvatkin mielipiteestä.

Ylioppilasaineessa ei ole aikaa tehdä laajaa taustatutkimusta, mutta kirjoituksen rungon voi luonnostella listaamalla asiat, jotka aiheesta tietää, näistä tehdyt johtopäätökset ja niistä saadun lopputuloksen. Eli käymällä päättelyn läpi siinä järjestyksessä kuin se pitäisi tehdä. En muista, että tätä olisi käyty läpi ainekirjoituksen opetuksessa.

Pitääkö ylioppilasaineen muistuttaa tieteellistä kirjoittamista? Lukiot syntyivät yleissivistävistä, yliopistoon valmistavista kymnaaseista. Myös ylioppilastutkinto syntyi vaatimukseksi yliopistoon pääsylle. Yliopistoissa opetus perustuu tieteelliseen tutkimukseen, joten tieteellisen tekstin ymmärtäminen ja tuottaminen ovat ehdottomasti tärkeä osa yliopistoon valmistautumista.