Juha Autero

Huomenna on viimeinen päivä äänestää HOK-Elannon edustajistovaaleissa. Oma kampanjointini ei ole ollut järin vilkasta, mutta koska lupasin edellisen kirjoituksen lopussa jakaa kokemuksiani, joten lienee paikallaan tehdä yhteenvetoa asiasta.

En ole huomannut lainkaan muiden ehdokkaiden vaalityötä, joten en osaa sanoa kuinka aktiivista se keskimäärin on. Oma aktiivisuuteni rajoittui rintanapin hankkimiseen ja ehdokkuudestani mainitsemiseen tuttavapiirissä muutamaan otteeseen. Nollille ei äänimääräni pitäisi sentään jäädä, koska heti ensimmäisenä päivänä kävin äänestämässä itseäni. Itselle sopivan ehdokkaan saaminen olikin ehkä pääsyy ehdokkaaksi ilmoittautumiseeni.

HOK-Elannon vastuullisuusohjelmaan kuuluu “kestävä kuluttaminen” ja “kestävä kasvu”, jotka molemmat ovat termeinä arveluttavia ja siten saavat HOK-Elannon kestävyystavoitteet vaikuttamaan viherpesulta. Tämä olisi sopiva aihe edustajiston epäviralliselle keskustelulle. Demokratian ei tarvitse olla pelkästään omien vaatimusten edistämistä äänestämällä niitä kannattavia ehdokkaita, vaan se voi myös olla yhteisen näkemyksen muodostamista käymällä keskusteluja asioista.

Yksi asia, mistä pitäisi keskustella on osuuskaupan säännöissä mainittu toiminnan tarkoitus. Nykyisissä säännöissä puhutaan ainoastaan jäsenten taloudellisen hyvinvoinnin edistämisestä. Tavoitteissa kuitenkin painottuu jäsenten fyysinen (ja henkinen) hyvinvointi.

Olen ehdokkaana HOK-Elannon edustajistovaaleissa Uudenmaan Vihreiden listalta numerolla 991.

Äänestää voi joko postitse kotiin postitetun vaaliaineiston avulla tai netissä. Äänestysaika on 10.4.-22.4.2024. Äänestäneiden kesken arvotaan kolme 12000 euron lahjakorttia. Lisäksi netissä äänestäneiden kesken arvotaan 50 100 euron ravintolalahjakorttia.

Länsimainen yhteiskunta on rakennettu kestämättömälle pohjalle ja sen seurauksena tulemme kokemaan valtavia murroksia. Osuuskaupan tehtävä on turvata jäsentensä päivittäistavaroiden saanti näissä murroksissa ja se onnistuu vain käyttämällä sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä tuotantoketjuja ja toimintatapoja. Haluan olla edustajistossa vaikuttamassa siihen, että lupauksella hiilinegatiivisuudesta vuoteen 2025 mennessä on vaikutusta ilmastonmuutokseen eikä se ole pelkkä markkinointikikka.

Toinen valtavia muutoksia aiheuttava ilmiö on digitalisaatio. Älypuhelimet ja tekoäly ovat tulleet osaksi arkipäivää. Tuntuu kuitenkin, että ne eivät ole helpottaneet elämää automaatiolla ja lisänneet vaikuttamismahdollisuuksia, vaan ihmisistä on tehty kiukuttelevien algoritmien lastenvahteja ja valeuutisten passiivisia kuluttajia.

Edustajistovaaliehdokkaaksi lähteminen on ilmeinen tapa lähteä vaikuttamaan asioihin, mutta edustajistoon pääsemisen mahdollisuudet tuntuvat pieniltä eikä sielläkään mitään saa aikaan, jos tyytyy vain käymään kahdesti vuodessa juomassa kahvia ja toimimaan kumileimasimena. Luulenkin, että tärkeämpää on saamani kokemus, jota haluan jakaa myöhemmissä kirjoituksissa.

Jatkan aiheen käsittelyä Historioitsijoiden esseet — Juha Autero -kirjoituksesta. Siinä oli kyse mielipidekirjoituksesta, joka lähinnä perustui kahden esseen lukemisen herättämistä tuntemuksista, niin tämä kirjoitus perustuu enemmän tutkittuun tietoon.

Ei nyt sentään mennä liiallisuuksiin. Taustatutkimukseksi riittänee Wikipedian artikkeli Synteesi – Wikipedia. Se löytyi, kun mietin sopivaa sanaa kuvaamaan tosiasioista johtopäätökseen etenevän päättelyketjun rakentamista.

Artikkelissa sanotaan synteesiä erityisesti käytettävän kun kokonaisuus on enemmön kuin osiensa summa. Periaatteessa on totta, että jos kokonaisuus on vain osiensa summa, voidaan kokonaisuus redusoida osikseen ja tarkastella vain niitä. Tätä pohjimmiltaan tarkoitetaan analyysillä. Usein vain analyysi jää vajaaksi eikä kokonaisuutta redusoida täysin, vaan siitä irroitetaan osia tarkastelun alle.

Esimerkiksi Marko Nenonen kirjoittaessaan kuinka kivihiilen käyttöönotto vauhditti Euroopan vaurastumista siirtyy esseessän käsittelemään väitteen “yksilönvapaus on Euroopan menestyksen salaisuus” sijaan väitettä “yksilönvapaus ja kivihiilen käyttöönotto ovat Euroopan menestyksen salaisuus”. Samoin kivihiilen käyttöönottoa perustellaan hallitusten toimilla ja yksilönvapaudella. Hän myös sivuuttaa kolonialismin roolin Euroopan vaurastumisessa toteamalla:“Eurooppalaisten väkivalta oli karkeaa, mutta vain yhtä karkeaa kuin muidenkin.”

Dosentti Nenonen sivuuttaa kolonialismin roolin Euroopan vaurastumisessa ja hallitusten roolin kivihiilen käyttöönotossa, koska hän on kiinnostunut ainoastaan yksilönvapauden vaikutuksista. Hän ei ota niihin kantaa, koska hän on jo vakuuttunut siitä, että yksilönvapaus on tärkein syy Euroopan vaurastumiseen. Se vain ei riitä vakuuttamaan minua, joka en ole sitä mieltä. Mistäköhän Englannin puuvillateollisuus esimerkiksi sai sen kaiken puuvillan, jokka kyötiin Intian, puuvillan kotimaan, tekstiiliteollisuus? Ettei vain siirtomaiden valloituksilla ja muiden kansojen orjuuttamisella? Tarkemmin sanottuna entisiin Britannian siirtokuntiin perustetuilla plantaaseilla, joissa työn tekivät Afrikasta tuodut orjat.

On myös harhaanjohtavaa kutsua Intiaa puuvillan kotimaaksi. Sitä kun kasvaa ympäri maailman. Sen käytöstä on löytynyt jälkiä niin muinaisesta Mesopotamiasta kuin antiikin Egyptistäkin. Eniten villejä puuvillalajeja tavataan kuitnkin Meksikosta. Puuvillan käyttö Britanniassa yleistyi Iniasta tuotujen puuvillakankaiden myötä, joten Britanniaan (ja Euroopaan) tuodun puuvillan kotimaaksi sitä voi kutsua.

Nenosen kirjoitusta voikin pitää sofismina sen nykyisen määritelmän mukaisesti. Siis yrityksenä käyttää loogisesti epäpäteviä argumentteja taitavien retoristen menetelmien avulla. Valitettavasti suuri osa julkisesta keskustelusta on juuri tätä. Kun sitä harjoittavat retoriikkaa heikommin hallitsevat ihmiset, on tuloksena sosiaalinen media.

Kirjoittelen tänne sillä aikaa, kun Mastodon-tilini palvelin on huoltotauolla. Ajattelin kommentoida esseetä Yksilönvapaus on Euroopan menestyksen salaisuus – Mielipide | HS.fi, mutta sitten luin Ada Palmerin kirjoituksen Tools for Thinking About Censorship – Reactor. Molemmat ovat historiantutkijoiden kirjoittamia esseitä, mutta tyyliltään aivan erilaisia. Toinen muistuttaa tieteellistä paperia ja toinen, no, ylioppilasainetta.

Toki tieteiskirjallisuuden verkkojulkaisu Reactor (entinen tor.com) antaa tunnetulle tieteiskirjailijalle enemmän palstatilaa kuin Helsingin Sanomat Tampereen yliopiston yliopistonlehtorille ja se mahdollistaa paljon syvällisemmän käsittelyn. Se ei kuitenkaan ole ainoa seikka.

Tieteellisen tiedon on perustuttava tehtyihin havaintoihin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Viitteiden avulla on periaatteessa mahdollista rakentaa katkeamaton päättelyketju tehdystä havainnosta lopulliseen johtopäätökseen. Vaikka tavoitteena olisikin perustella jotain mielipidettä, on päättelyn kuljettava tähän suuntaan ollakseen uskottava. Jos tätä päättelyketjua ei mietitä, lopputuloksena on perusteluja, jotka mielipiteen tukemisen sijasta riippuvatkin mielipiteestä.

Ylioppilasaineessa ei ole aikaa tehdä laajaa taustatutkimusta, mutta kirjoituksen rungon voi luonnostella listaamalla asiat, jotka aiheesta tietää, näistä tehdyt johtopäätökset ja niistä saadun lopputuloksen. Eli käymällä päättelyn läpi siinä järjestyksessä kuin se pitäisi tehdä. En muista, että tätä olisi käyty läpi ainekirjoituksen opetuksessa.

Pitääkö ylioppilasaineen muistuttaa tieteellistä kirjoittamista? Lukiot syntyivät yleissivistävistä, yliopistoon valmistavista kymnaaseista. Myös ylioppilastutkinto syntyi vaatimukseksi yliopistoon pääsylle. Yliopistoissa opetus perustuu tieteelliseen tutkimukseen, joten tieteellisen tekstin ymmärtäminen ja tuottaminen ovat ehdottomasti tärkeä osa yliopistoon valmistautumista.

Kaipa viikko on riittävä aika odottaa mielipiteen julkausua. Koska vastustan Helsingin Sanomien asemaa portinvartijana, julkaisen vastineeni Jenni Merisen mielipidekirjoitukseen (HS 7.11.) täällä.

Haluan kyseenalaistaa ja nostaa perusteellisempaan keskusteluun keskustelun Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksestä sulkea Kaivokatu autoilta.

Periaatteessa päätös voisi perustua kahteen asiaan. Joko on päätetty suunnitelmasta, joka poistaa tarpeen yksityisautoilulle Kaivokadulla ja siten mahdollistaa alueen jatkosuunnittelun siltä pohjalta, että Kaivokatu on joukkoliikennekatu.

Vaihtoehtoisesti meillä on suunnitelma alueen (jalankulku)liikenteestä, joka edellyttää Kaivokadun sulkemista yksityisautoilta ja keskustan autoliikenne suunnitellaan sen pohjalta. Käsittääkseni kumpaakaan suunnitelmaa ei ole olemassa.

Kaupunginsuunnittelulautakunnalle annettiin päätöksen tueksi neljä eri skenaariota. (Etsiessäni tuota linkkiä tajusin ymmärtäneeni skenaariot täysin väärin. Jätän kirjoituksen ennalleen ja palaan asiaan uudessa kirjoituksessa.) Käytännössä nämä olivat neljä eri vaihtoehtoa keskustan läpiajoliikenteelle, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, koska se tarkoittaisi sen myöntämistä, että keskustan liikennesuunnittelu perustuu niiden ihmisten tarpeisiin, jotka määritelmällisesti eivät ole menossa keskustaan.

Miksi tämä asia sitten tuotiin päätettävksi? Nähtävästi siksi, että sillä saatiin suljettua pois yksi vaihtoehto keskustan läpiajoliikenteelle. (Nykyinen tilanne, jossa läpiajoliikenteeseen käytetään Kaivokatua sekä Etelä- ja Pohjoisesplanadia. Kolme jäljellejäänyttä vaihtoehtoa ovat: Rakennetaan keskustatunneli, käytetään pelkästään Esplanadeja ja läpiajoliikennettä ei ole. Käytännössä viimeinen vaihtoehto tarkoittanee, että läpiajoliikennettä ei suunnitella.)

Käytännössä päätöksestä tuli identiteettipolitiikkaa. Päätöksen vastustus ei perustu henkilökohtaiseen kokemukseen Kaivokadulla ajamisesta tai muiden kokemuksiin asiasta. Vastustaja identifioi itsensä helsinkiläiseksi autoilijaksi ja autolla ajaminen Kaivokadulla on osa helsinkiläisen autoilijan identiteettiä.

Vastaavasti päätöksen kannattajilla ei ole näkemystä siitä miten Kaivokadun muuttaminen joukkoliikennekaduksi parantaa hänen liikkumistaan. Helsingissä asuu paljon autottomia, jotka etsivät omaa identiteettiään. Helpoin tapa luoda identiteettiä on kannattaa kaikkea, jota autoilijat vastustavat ja päinvastoin.

Koska identiteettipolitiikka ei kelpaa päätöksen perusteluksi (siksi vastustajia aina syytetään identiteettipolitiikasta), oman mielipiteen perusteluksi keksitään mielikuvia Kallion ja Töölön kasvavasta liikenteestä ja viihtyisästä katuelämästä, joita sitten vastapuoli kumoaa selittämällä kuinka liikenne on jo siirtynyt Töölöön ja Kalliioon ja Helsingissä sataa 9 kuukautta vuodesta räntää vaakasuoraan.

Lopuksi vielä todistaakseni kirjoitukseni puolueettomuutta totean, että uskon sekä Kaivokatu-päätöksen kannattajien että vastustajien vastustavan tätä kirjoitustani.

On Hiring

For some time I've been convinced that we are experiencing similar transition as so called industrial revolution was. If industrial revolution was characterized by mass production, information age is characterized by networks.

Reading https://tech.lgbt/@tanysfoster/110850140753851894 made me think what that means for job seeking and hiring. In terms of mass production, you have a profession that is standardized which enables you to mass produce workers for that profession and you can hire people for a position secure in knowledge that they have a certification of having certain skill set.

In information age you are trying to use information available to find best possible candidate for the job, not some generic candidate with a specific skill set. It is no longer enough that candidate has a specific college degree or even specific college degree from a specific college.

This means quality of your applications matter more than the amount. There is no point to apply for a job if you know that there probably is someone who is obviously better match applying the same job. Lottery tickets never win. Be selective, but remember you are not necessarily looking for your dream job, but a job you are (provably) good at. They are not the same, but they are related since you get good at something by doing it a lot and you do something a lot if you like it.

To maximize available information, you need to build your professional networks. These help in three ways when you're looking for work. Firstly, they put you on the map for people using their professional networks to find candidates for a job. Secondly, they give you information about available job opportunities. And thirdly, they provide merits to prove you have specific skills needed for the job.

I've had three programming jobs. First one I got the “traditional” way. I was a CS student looking for a summer job and sent applications until one company looking for CS student summer trainees offered me a job. For second job I stood out of the crowd by being an administrator of programming newsgroup FAQ. That got me an invitation to a recruitment event that led to a job. That job gave me over 10 year Linux programmer career, which helped me get a job as a Linux programmer.

Tiedätkö millä nimellä Scheme-kurssia kutsitaan Aalto-yliopistossa?

Sitä ei kutsuta Scheme-kurssiksi?

Ne käyttää Scalaa, ei ne tiedä mikä Scheme on

Millä nimellä Scheme-kurssia kutsutaan Aalto-yliopistossa?

Ohjelmointi 1

It's 3 am,I can't sleep because I have acid reflux, my laptop refuses to boot and I rage how shit everything is.

Let's start with Extinction Rebellion. What kind of rebellion doesn't have property damage not to mention loss of life? If you're not persecuted by the state, you're doing it wrong. FBI had a huge file on Martin Luther King. Mahatma Gandhi was arrested several times for his writings. Also, he didn't just organise marches, he disobeyed unjust laws.

I know very little about Gandhi and therefore I googled him and found following description:

In 1930, Gandhi carried out his most spectacular act of civil disobedience. At that time, British colonial law made it a crime for anyone in India to possess salt not purchased from the government monopoly. In defiance of British authority, Gandhi led thousands of people on a 240-mile march to the sea where he picked up a pinch of salt. This sparked a mass movement among the people all over the country to gather and make their own salt.

What kind of civil disobedience would be equivalent for climate change? If someone isn't listening to you, it doesn't help to shout louder. Especially, since I think everyone agrees that climate change is a problem, nobody just knows what to do about it.

You can't meet climate change in Geneva and threaten it with sanctions.

Everything is shit because everything is fake. People are trying to solve problems by talking bullshit. And when that doesn't work, they start to talk louder until they are shouting. Like calling your publicity campaign a rebellion.

Let's be adults about it. Nobody is going to fix environment or social injustice for us, if we just cry hard enough. We have to do it ourselves.

I have been thinking different options for comments for my blog. If I'm going to publish my blogs in Fediverse it would make sense to allow commenting same way. Reading this toot it seems that Frendica does just that. Maybe I should experiment with it.

On the other hand I've been thinking about having comments in matrix. For that I need to look into matrix support in Socialhome.

I was reading this thread https://cybre.space/@patience/105793245432080832 and one question came to mind. If use of Bitcoin hasn't produced noticeable increase in greenhouse gas emissions, how stopping using it could cause noticeable decrease?

When I noticed an article on The Guardian about Bitcoin electricity use that was from Saturday, I decided to investigate more. News on Bitcoin energy use and carbon footprint are based on Cambridge Bitcoin Electricity Consumption Index. As described in methodology they estimate the computing power needed to run Bitcoin network and efficiency of mining equipment to estimate electricity use of the network. I'm explaining this to point out that they are not measuring actual greenhouse gas emissions.

They also have a page comparing energy use of Bitcoin to other energy uses. Comparison where if Bitcoin was a country it would rank between Sweden and Ukrine in electricity consumption. What doesn't get mention is that World's solar and wind electricity production could run 11 Bitcoin networks. Or that the amount of electricity consumed every year by always-on but inactive home devices in the USA alone could power the Bitcoin network for 1.7 years.

If you are not worried about carbon footprint of your television in stand-by mode, you probably shouldn't worry about carbon footprint of Bitcoin. I also found this in IEA Tracking Power 2020 report:

Solar PV generation increased 22% (+131 TWh) in 2019 and represented the second-largest absolute generation growth of all renewable technologies, slightly behind wind and ahead of hydropower.

Meaning all we have to do is double the amount of new solar power generation to cover electricity used by Bitcoin.

What this actually shows is that calculating carbon footprints of different activities is just a sideshow to distract from the fact that it's fossil fuel industry that is killing the world. I don't see banks and credit card companies make new account applicants sign a document stating that none of their funds come from fossil fuels.