Lisää esseiden kirjoittamisesta
Jatkan aiheen käsittelyä Historioitsijoiden esseet — Juha Autero -kirjoituksesta. Siinä oli kyse mielipidekirjoituksesta, joka lähinnä perustui kahden esseen lukemisen herättämistä tuntemuksista, niin tämä kirjoitus perustuu enemmän tutkittuun tietoon.
Ei nyt sentään mennä liiallisuuksiin. Taustatutkimukseksi riittänee Wikipedian artikkeli Synteesi – Wikipedia. Se löytyi, kun mietin sopivaa sanaa kuvaamaan tosiasioista johtopäätökseen etenevän päättelyketjun rakentamista.
Artikkelissa sanotaan synteesiä erityisesti käytettävän kun kokonaisuus on enemmön kuin osiensa summa. Periaatteessa on totta, että jos kokonaisuus on vain osiensa summa, voidaan kokonaisuus redusoida osikseen ja tarkastella vain niitä. Tätä pohjimmiltaan tarkoitetaan analyysillä. Usein vain analyysi jää vajaaksi eikä kokonaisuutta redusoida täysin, vaan siitä irroitetaan osia tarkastelun alle.
Esimerkiksi Marko Nenonen kirjoittaessaan kuinka kivihiilen käyttöönotto vauhditti Euroopan vaurastumista siirtyy esseessän käsittelemään väitteen “yksilönvapaus on Euroopan menestyksen salaisuus” sijaan väitettä “yksilönvapaus ja kivihiilen käyttöönotto ovat Euroopan menestyksen salaisuus”. Samoin kivihiilen käyttöönottoa perustellaan hallitusten toimilla ja yksilönvapaudella. Hän myös sivuuttaa kolonialismin roolin Euroopan vaurastumisessa toteamalla:“Eurooppalaisten väkivalta oli karkeaa, mutta vain yhtä karkeaa kuin muidenkin.”
Dosentti Nenonen sivuuttaa kolonialismin roolin Euroopan vaurastumisessa ja hallitusten roolin kivihiilen käyttöönotossa, koska hän on kiinnostunut ainoastaan yksilönvapauden vaikutuksista. Hän ei ota niihin kantaa, koska hän on jo vakuuttunut siitä, että yksilönvapaus on tärkein syy Euroopan vaurastumiseen. Se vain ei riitä vakuuttamaan minua, joka en ole sitä mieltä. Mistäköhän Englannin puuvillateollisuus esimerkiksi sai sen kaiken puuvillan, jokka kyötiin Intian, puuvillan kotimaan, tekstiiliteollisuus? Ettei vain siirtomaiden valloituksilla ja muiden kansojen orjuuttamisella? Tarkemmin sanottuna entisiin Britannian siirtokuntiin perustetuilla plantaaseilla, joissa työn tekivät Afrikasta tuodut orjat.
On myös harhaanjohtavaa kutsua Intiaa puuvillan kotimaaksi. Sitä kun kasvaa ympäri maailman. Sen käytöstä on löytynyt jälkiä niin muinaisesta Mesopotamiasta kuin antiikin Egyptistäkin. Eniten villejä puuvillalajeja tavataan kuitnkin Meksikosta. Puuvillan käyttö Britanniassa yleistyi Iniasta tuotujen puuvillakankaiden myötä, joten Britanniaan (ja Euroopaan) tuodun puuvillan kotimaaksi sitä voi kutsua.
Nenosen kirjoitusta voikin pitää sofismina sen nykyisen määritelmän mukaisesti. Siis yrityksenä käyttää loogisesti epäpäteviä argumentteja taitavien retoristen menetelmien avulla. Valitettavasti suuri osa julkisesta keskustelusta on juuri tätä. Kun sitä harjoittavat retoriikkaa heikommin hallitsevat ihmiset, on tuloksena sosiaalinen media.