Maanantaina soitin uudelleen terveysasemalle ja tiistaina minulle soitettiin terveysasemalta. Kerroin asiani ja sovimme, että sairaanhoitaja konsultoi lääkäriä ja jos ei ole mitään erikoista hän laittaa viestin kun lähetteet labraan ja röntgeniin on tehty. Tarvittaessa soitetaan.
Tänään minulle soitettiin terveysasemalta uudestaan. Eli nähtävästi he soittavat uudestaan. Ellei tämä tämänpäiväinen sitten ollut lääkärille jätetty soittopyyntö. No, toivottavasti se selviää päivän aikana.
Päivitys edelliseen
Pian postaukseni jälkeen sain tekstiviestin, jossa kerrottiin, että reseptit on uusittu ja laboratorioon ja röntgeniin on lähete. Varasin laboratorioajan huomiselle ja hain lääkkeet apteekista. Glugofagenia niillä oli vain yksi pakkaus jäljellä, mutta iltapäivällä tulisi toimitus, joten sovin että haen puuttuvat kaksi pakkausta myöhemmin.
Animea harrastava tuttuni on kirjoitellut sosiaaliseen mediaan kokemuksistaan Helsingin seudun joukkoliikennevälineissä aihetunnisteella #hslmonogatari. Monogatari on japanilainen kirjallisuusmuoto, legenda- tai kertomuskokoelma, joka oli erityisen suosittu keskiajalla.
Täytän dosettini lauantaisin, joten viime lauantaina huomasin, että Atrovastatin on loppumassa ja täytyy käydä apteekissa. Sunnuntaina apteekissa minulle kerrottiin, että minulla ei ole voimassa olevaa reseptiä. OmaKannasta selvisi, että lääkettä oli määrätty 3 kk annos ja reseptissä luki 3 kk päästä laboratoriokontrolli,
Varasin maanantaiksi ajan laboratorioon, mutta olin valvonut edellisen yön enkä jaksanut mennä sinne, joten keskiviikkona yritin uudestaan. Silloin selvisi, että minulla ei ole lähetettä, joten soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen. Takaisinsoitto tuli tänään perjantaina, mutta nukuin enkä kuullut puhelinta. Alunperin ajattelin lähettää uusintapyynnön vasta käytyäni labrassa, mutta kun tämä nyt näyttää venyvän, tein myös uusintapyynnön OmaKannassa.
Lähetteen puuttuminen voi johtua siitä, että ne ovat voimassa kolme kuukautta kerrallaan. Heinäkuun puolivälissä kirjoitettu lähete vanheni lokakuun puolivälissä. Omaa syytäni, kun en käynyt ajoissa kontrollissa. Maisassa näkyisi voimassa olevat lähetteet, mutta Länsi-Uudenmaan hyvinvointiakue on tehnyt poliittisen päätöksen olla käyttämättä sitä. (Maisa on osa paljon parjattua Apottia ja perustuu Apotin toimittajan Epicin MyChart -tuotteeseen.)
Olen miettinyt kahta tapaa mallintaa tilannetta, jossa tuntuu että elämänhallinta on karannut käsistä. Yksi vaihtoehto on ajatella sitä portaina, joita kiivetään takaisin “normaalitilanteeseen”. Toinen tapa on ajatella sitä kiertokulkuna, joko päivä- tai viikkorytmillä toistuvina asioina, johon hypätään takaisin mukaan siihen kohtaan, joka kulloinkin on menossa. Vaikka lounas olisikin päässyt menemään myöhäiseksi, hypätään takaisin oikeaan rytmiin menemällä kuitenkin ajallaan nukkumaan. Tai jos maanantain asiat on jääneet hoitamatta, tiistaina hoidetaan tiistain asioita.
En ole sen tarkemmin miettinyt mitä asioita noilla portaiden eri tasoilla olisi tai mikä olisi päivä- tai viikkorytmi.
Tänään oli sosiaalisen kuntoutuksen lopetuspalaveri. Kommentoin kuntoutusjaksoa tarkemmin, kun olen saanut loppuraportin, jota käyttää muistin tukena. Haluan vain kirjata tapahtuneen virstanpylvääksi tähän blogiin. Yhteydenpito aikuissosiaalityöhön jatkuu vielä puolen vuoden seurantajaksolla.
Toinen syy on se, että odottaessani paikalle tuli vanhempi herrasmies, joka valitti sitä, että hän joutui huonokuntoisena kävelemään puoli tuntia juna-asemalta ja kysyi, miksi toimisto on sijoitettu sellaiseen paikkaan. En tiedä halausiko hän antaa palautetta aiheesta vai vain purkaa tunteitaan. Joka tapauksessa odotusaulan vartija oli väärä kohde eikä hän osannut auttaa.
Syy tähän on tietenkin se, että Espoossa liikkuminen suunnitellaan autoilijan näkökulmasta. Sosiaalityössä, jossa asiakastapaamisia voi olla saman päivän aikana ympäri kaupunkia, oma auto voi olla työntekijälle välttämätön. Toisaalta sosiaalityön asiakkaalle taloudellinen tilanne yleensä tarkoittaa julkisten liikennevälineiden käyttöä.
Kuun lopussa minulla on sosiaalisen kuntoutuksen lopetustapaaminen. Pohtiessani kuntoutuksen onnistumista, tulin siihen tulokseen, että tavoitteiden asettaminen ei ole oikein onnistunut. Minulla ei ollut mielessä varsinaisia tavoitteita, joten niitä oli vaikea asettaa ja sen takia myös saavuttaa. Ehkä jonkinnäköisestä coachaamisesta olisi apua.
Olisi pitänyt ehkä selvemmin tuoda esiin sitä, että minulla ei ollut selvää, mitä tavoitteita kannattaisi ottaa vastaamalla enemmän kysymyksiin “en mä tiedä”. Kun koitin selittää, miten olen yrittänyt löytää minimitasoa, sitä minkä ainakin jaksan tehdä, niin sosiaalityöntekijä alkoi puhua siitä kuinka hänelle ei riitä kuusi tuntia unta. Kun kommunikaatio ei toiminut, luovutin ja tyydyin vain nyökyttelemään ehdotuksille.
Omaan jaksamiseen on vaikuttanut valtavasti öinen valvominen. Huonosti nukutun yön jälkeen ei jaksa tehdä mitään ja seuraavana yönä hoitamatta jääneet asiat ahdistavat ja aiheuttavat valvottuja öitä. Tilanne tuntuu välillä toivottomalta.
Tämä viikonloppu sujui vähän heikosti. Lauantaina voin pahoin luultavasti huonon syömisen takia ja tänään olen vain lepäillyt.
Istun odottamassa diabeteshoitajan vastaanottoa. Tämän blogin kirjoittaminen ei ihan edennyt suunnitelmien mukaan. Sosiaalisessa kuntoutuksessa olen ollut TiistaiKipinä -ryhmässä ja osallistunut myös KulttuuriKipinän toimintaan. Lisäksi olen käynyt EMYn ryhmissä.
Sunnitelmani vointini seuraamisesta ei ole ihan toiminut. Päätin yrittää uudestaan kirjoittamalla säännöllisesti viikon tapahtumista. Innoittajana on toiminut Doug Belshaw'n Weeknotes.
Olen tällä hetkellä Espoon sosiaalitoimen järjestämässä sosiaalisessa kuntoutuksessa. Se on tulosta asuntoni raivaussiivouksen järjestelystä. Siivous tapahtui huhtikuussa.
On vielä epäselvää, mitä kirjoitan tänne. Koska julkaisen tämän netissä, en ehkä halua jakaa kaikkein yksityisimpiä ajatuksia. Yritän opetella käyttämään org-agendaa tehtävien seuraamisessa. Jos lisäksi vielä muistaisin kirjata ajatuksiani päivittäiseen journaliin, olisi viikon tapahtumia helpompi kerrata.
Stranger Things tuli katsottua jo viime viikolla vaikka minun piti edetä jakso/viikko -vauhdilla. Olen nyt katsonut poliisisarjaa “Minkä taakseen jättää” cmorelta ja sen loputtua on varmaan edessä Epäilyksen polttopiste, jota en tullut alunperin nähneeksi.
Eli mitä tapahtuu, kun pyöreä palikka ei mahdu nelikulmaiseen aukkoon
Posti oli tuonut eläkeyhtiön ilmoituksen tililleni maksetusta eläkkeestä ja muistin, että tästä kuusta alkaen olen pysyvästi työkyvyttömyyselääkkeellä. Se sai miettimään, miten tähän on päädytty.
Tuntuu, että oma tilanteeni ei sopinut eläkeyhtiön malliin kuntoutuksesta. Näkökulmat olivat niin erilaisia, että ei edes löytynyt yhteistä kieltä, jolla keskustella asioiden yhteensovittamisesta. Niinpä en onnistunut löytämään reittiä takaisin työelämään.
Poistin myös LinkedIn-profiilini, koska se ei näytä tuntevan käsitettä “eläkkeellä”.